Perusopetuslain oppimisen ja koulunkäynnin tuen muuttaminen

Tällä hetkellä lausuntokierroksella oleva perusopetuslain muutos koskien oppimisen ja koulunkäynnin tukea huolestuttaa. Mulla jäi oikeastaan vaan tosi paljon kysymysmerkkejä kun kävin läpi tuota lakimuutosta.

Kokonaisuudessaan lakiesitys on luettavissa täällä. 

Johdanto viittaa ainoastaan siihen että opettajien työmäärää vähennettäisiin ja koulun käynnin tuki muuttuisi yhteneväisemmäksi kaikkialla suomessa. Kun sitten selailee tuota esitystä läpi käykin ilmi että loppujenlopuksi yhteneväisistä säännöistä sen suhteen kuka tukea saa, millaiset tuen muodot jne. kouluissa on ei ole mitään takeita. Ainoastaan samaa on se että kolmiportainen tuki poistuisi ja tarjolla olisi ennaltaehkäisevää tukea jo kaikissa luokissa tapahtuvana sekä erityisopetus oppilaille jotka tukea tarvitsevat. Puhutaan oppilaskohtaisesta tuesta joka säädettäisiin siis silloin kun havaitaan että eteniminen opinnoissa ei suju asianmukaisesti. Sitten oppilaalle ja ryhmälle tarjotaan ennaltaehkäisevää tukea ja myös erityisopettajan tarjoamaa tukiopetusta..

Oppimisvaikeudet kuvataan seuraavalla tavalla:

"Oppimisvaikeuksilla tarkoitettaisiin koulussa esimerkiksi lukemisessa, kirjoittamisessa, matematiikassa, vieraiden kielten opiskelussa, ei-kielellisinä oppimisvaikeuksina tai laaja-alaisempina vaikeuksina esiin tulevia oppimisen haasteita. Oppimiseen liittyvien vaikeuksien lisäksi oppilaalla voi olla vaikeuksia suoriutua opinnoistaan sosiaalisten suhteiden, tunteiden säätelyn, tarkkaavaisuuden tai käyttäytymisen haasteiden vuoksi."

Näihin oppimisvaikeuksiin tarjotaan siis sitä ennaltaehkäisevää tukea. Joka olisi ensisijaisesti KOKO ryhmän tukeminen. Tähän opettajien tulisi tehdä muiden opettajien kanssa yhteistyötä sekä ottaa vastaan konsultaatiota erityisopettajilta. Ryhmät tulisi myös muodostaa sillä tavalla että saman kaltaisia oppilaita olisi samassa ryhmässä.. Tämän lisäksi oppilailla jotka tarvitsevat tukea olisi erityisopettajan tunnit muiden tuntien lisänä. Kaiken tämän tulisi toteutua koulussa "automaattisesti" kaikille oppilaille ilman erillisiä lausuntoja, hallintapäätöksiä yms. Kaikki tulisi opettajien suunnitella osana koulutyötä. Paljon puhuttiin siitä että opettajien paperityö vähenisi kolmiportaisen tuen poistuttua, mutta eihän ne tuen tarpeiset, sen pohdinta mitä kenellekin tarjotaan välttämättä vähene vaan muuttuu siihen muotoon että mistä keksiä "one size fits all" -tukimuotoja ryhmässä toteutettavaksi. Tarkoituksena vähentää vahvempien tuentarpeiden muodostumista. Suunnitelmissa ei myöskään rajattaisi ryhmien kokoja vaan ryhmät pitäisi muodostaa ennakkoon lasten tarpeiden mukaan sopivan kokoisiksi. Eli ei mitään ylärajaa myöskään sille ryhmän koolle?

Ennakoiva tukiopetus oli myös mainittu yhtenä "perus tukimuotona" ja tämä olisi ensisijaisesti tarkoitettu tapahtuvan myös ryhmämuotoisena, ilmeisesti juuri sille ryhmälle suunniteltuna myös etukäteen. Yksi tukiopetuksessa erikseen mainittu kohta oli opiskelukielen tukiopetus jotta oppilaat joilla on äidinkielenä muu kuin suomi saisivat tukiopetusta opetuskielen oppimiseen jotta he voisivat edetä opinnoissaan muiden mukana. Mutta mieleeni tulee että tulisiko sitten kaiken tämän ennakoinnin ja suunnittelun tiimoilta muodostettua selkeästi esim. maahanmuuttajataustaisten omia luokkia? Lokeroitaisiinko myös eri tavalla puhevammaiset oppilaat omiin ryhmiinsä koska kaikki tukimuodot tulisi tarjota ryhmälle..?

Tukimuodoista puhuessa tuodaan esiin vahvasti konsultaatio muiden ammattilaisten kanssa yhteistyössä. Tätä en näe huonona asiana jos oikeasti esim. ne ammattilaiset olisivat perillä esimerkiksi autistien tarpeista. Mutta samaan syssyyn oli laitettu myös että konsultaatio toimisi myös koulusta kodin suuntaan neuvoina siitä miten asioita pitäisi hoitaa. Olen kyllä ehdottomasti yhteistyön kannalla mutta esim. juuri autistien kohdalla sitä mallia joka toimisi koko ryhmälle on oikeasti vaikea löytää koska esim. aistipulmat koulumaailmassa voivat olla hyvin erilaisia kullekin oppilaalle. Näillehän ei myöskään juurikaan voi tehdä mitään "kuntoutusta" vaan etsitään enemmänkin keinoja joilla autisti selviää koulupäivän aistikuormasta.

Vasta jos näistä ennaltaehkäisevistä toimista huolimatta todetaan koulussa että tuki ei ole riittävää ja oppilas tarvitsisi enemmän tukea voidaan ajatella oppilaskohtaista tukea.

"Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että oppilaalla, jonka opinnot eivät ennakoivista tukitoimista huolimatta etene, tai jolla on ennakoivista tukitoimista huolimatta vaikeuksia osallistua opetukseen, olisi oikeus oppilaskohtaisiin tukitoimiin. Oikeus vahvempiin oppilaskohtaisiin tukitoimiin määrittyisi ennakoivien tukitoimien riittämättömyyden perusteella. Silloin, kun oppilaan opettajat katsoisivat, että ennakoivat tukitoimet ovat riittämättömiä, käynnistyisi oppilaan kohdalla oppilaskohtaisten tukitoimien tarpeen arviointi. Myös huoltajat voisivat tuoda esiin havaintonsa ennakoivien tukitoimien riittävyydestä. Ennakoivien tukitoimien riittämättömyys voidaan todeta poikkeuksellisesti aikaisempien tietojen perusteella jo perusopetuksen alkaessa sellaisella oppilaalla, joka tarvitsee opetukseen osallistumiseksi tulkitsemispalvelua tai apuvälineitä. Muiden oppilaskohtaisten tukitoimien saaminen edellyttää näilläkin oppilailla oppilas kohtaisten tukitoimien tarpeen arviointia ennakoivien tukitoimien riittämättömyyden perusteella. Oppilaskohtaisten tukitoimien tarpeen arvioinnista säädettäisiin 20 d §:ssä."

Tässä sitten on siitä milloin niihin oppilaskohtaisiin tukitoimiin ryhdyttäisiin. Tullaanko kaikki tehostetun ja erityisen tuen oppilaat nyt sitten arvioimaan uudelleen vai voiko luottaa että paikka pienryhmässä säilyy sellaisenaan kuin se tähän mennessä on vai katsotaanko että autisti ei nyt tarvitsekaan välttämättä mitään tukea juuripa vaikka niihin aistisäätelyn asioihin kun kerta oppimisvaikeutta ei välttämättä muuten olisi? Etenkin tehostetun tuen oppilaiden kohdalla asia mietityttää? Ovatko he oikeutettuja oppilaskohtaiseen tukeen jatkossa vai ei?

Oppilaskohtaisista tukitoimista puhuessa tuli esiin omasta mielestäni se että koulu keskittyy tukitoimiin jotka takaa oppilaan mahdollisuudet suorittaa hänen oppivelvollisuus. Muut tukitoimet kuuluvat tarkoin sosiaalitoimelle, terveydenhuollolle ja hyvinvointialueelle..

Erityisryhmiä tulisi edelleen olemaan. Se ei poistuisi. Oppilaskohtaisia tukitoimia voisi saada samaan tapaan yleisopetuksen ryhmässä, erityisryhmässä tai pienryhmissä. Tämä ei siis tulisi poistumaan. Mutta kiinnostaakin että millä kriteereillä nimenomaan neuromoninaiset lapset tullaan määrittämään. 

Kun sitten lähdetään arvioimaan oppilaan oppilaskohtaisien tukitoimien tarpeita, niin tässä kohti tullaan vasta tekemään niitä paperihommia joista on kerrottu että saisi luopua kun kolmiportaisesta tuesta luovutaan.. Ajatellaan siis että koska ne ennakoivat tukitoimet olisi "kaikille samat" niin niitä ei sitten tarvitse erikseen kirjata. Oppilasta kuitenkin arvioidaan tässä tilanteessa sen mukaan miten hänelle nuo tukitoimet eivät nyt sitten ole riittäneet. Sanoisin että aika kattavaa ennakoivaa tukea saa tarjota jos sillä ajatellaan että hyvin erilaiset lapset kaikki "pärjäisivät". Tämän arvion ensisijaisesti tekisi oppilasta opettavat opettajat. Tilanteessa voitaisiin myös kuulla muita ammattilaisia esim. sosiaalitoimea ja terveydenhuoltoa. Itseäni vain mietityttää että kun nykyäänkin on tiedossa se että palavereja ei tunnuta järjestävän aina kovin mielellään ja opettajat tuntuvat tietävän parhaiten niin tulisiko kaikkia varmasti kuultua? Esim. vaikka niitä lapsen diagnoosin tehneitä ammattilaisia tai vaikka lapsen kuntouttavaa tahoa joka saattaa olla tuntenut lapsen paljon pidempään kuin opettaja??

" Opetuksen järjestämistä ja oppilaskohtaisia tukitoimia koskeva arvio perustuisi arvioon oppimäärän tavoitteista suoriutumisen ja opetukseen osallistumisen edellyttämien tukitoimien tarpeesta ja opetuksen järjestämisen tarkoituksenmukaisuudesta, eikä tietty lääketieteellinen diagnoosi automaattisesti tarkoittaisi tiettyjen tukitoimien toteuttamista tai päätöstä opetuksen järjestämisestä 20 i §:n mukaisesti."

Tässä kohdassa mietityttää tämä että tietty lääketieteellinen diagnoosei automaattisesti tarkoita tukitoimia tai päätöstä opetuksen järjestämisestä. Eli nykyään on oltava mustaa valkoisella jotta lapselle saa ylipäätään mitään tukitoimia.. Tulevaisuudessa silläkään ei ole mitään merkitystä vaikka on mustaa valkoisella? Tuleeko lapsen oikeudet toteutumaan ja voiko vanhemmat riitauttaa enää yhtään mitään asioita jos kokee ettei tukea ole saatu? Samalla kuitenkin koen että ne joilla ei ole mahdollisuutta diagnoosiin voivat silti saada tukea oppilaalle mikäli koulu näkee asian niin että tuelle on tarvetta. Koska diagnoosi ei enää ole välttämätön edellytys päätöstä tehdessä. Itse en kuitenkaan ole kovinkaan optimistinen...

Ryhmien muodostaminen on kuitenkin sitten taas sen verran monimutkainen asia että en kaikkea siitä itse edes ymmärtänyt muuta kuin sen että tuen tarpeisia oppilaita voi opetusryhmässä olla 5. Tällä hetkellä tätä määrää ei ole rajattu. Mutta sitten myöskään luokkakokoja ei ole tässä uudessa lauselmassa rajattu. Eli jos nyt luokassakin on ollut enemmän kuin 5 tuen tarpeista, niin nyt joudutaan sitten muodostamaan enemmän ryhmiä, koska luokan tuen tarpeisia saa olla ainoastaan 5. Pienryhmäkoot pysyvät samanlaisena ja niiden määrittely onkin se monimutkainen osuus jota en ihan ymmärrä. Mutta erityisryhmiäkään ei voi muodostaa ihan äärettömiä määriä koska ei ole erityisopettajia niin moneen virkaan? 

Pidennetty oppivelvollisuus muuttaa nimen varhennettu oppivelvollisuus. Eli niinkuin se monesti nykyään meneekin. Mutta enää ei voi aloittaa koulua vuotta myöhemmin. Vaan jatkossa kaikilla koulu alkaa sinä vuonna kun lapsi täyttää 7. 

Kaiken kaikkiaan mietin että millaisia ryhmiä tullaan muodostamaan? Eriytetäänkö tuen tarpeisia yhä enemmän? Tuntui että kokonaisuutena tällä lailla tähdätään siihen että oppilaitoksen yhteydessä olisi se sairaalakoulu jossa sitten voisi olla ne tuen tarpeiset ja muut "hyvin pärjäävät" tyypit saisi porskuttaa rauhassa.. Sairaalakoulumainen ympäristö ei ole mitenkään huono asia noin muuten. Se on toimiva monelle autistillekin jossa on mahdollisuus työskennellä enemmän rauhassa kuin perus kouluympäristössä.. Mutta ajatuksissa tämä lauselma vaikuttaa sellaiselta lokeroinnilta että jos et oikeasti mahdu siihen nenttimuottiin niin sit sun paikka on jossain muualla.

 Monia kysymyksiä tästä heräsi ja todella toivon että tää ei mene tällaisenaan läpi. Resursseja ei ole, eikä niitä olla ilmeisesti ihan valtavia määriä lisäämässä.. En usko että asiat tulevat olemaan kuitenkaan kovin yhtenäisiä kaikkialla suomessa sillä jokainen koulu saa määritellä tiettyjen kriteerien pohjalta sen mitä ennakoiva tuki on ja tätä toimintaa ei ilmeisesti valvo esim. avi samalla tavalla kuin vaikkapa terveydenhuollon yms. asioita?

Toivottavasti tekstistä sai selvää, ajatukset poukkoili aika paljon ja punainen lanka tuntui vähän hukkuvan...